Myrskyluodon Maija

Myrskyluodon Maija jää etäiseksi

kategoriassa teatteri 1

Lasse Mårtensonin säveltämä, klassikoksi noussut tunnuslaulu televisiosarjaan Myrskyluodon Maija, on kaikille suomalaisille tuttu. Se kuuluu samaan kansakunnan kollektiiviseen tajuntaan musiikin saroilla – joskin eri genressä – kuin esimerkiksi Finlandia, Akselin ja Elinan häävalssi, Maan korvessa ja perinteiset joululaulut.

Tunnemme sävelmän, se sykkii meissä, vaikka emme siitä edes pitäisi; alitajuntamme on säveleet kuitenkin tallentaneet. Mårtensonin säveltämä musiikki kannattelee myös tuoretta musikaalia, jonka ensi-ilta oli 24.8.2017.

Yritin ravistella pois mielestäni melodian, televisiosarjan ja Anni Blomqvistin kirjoittamat kirjat, kun astelin ystäväni kanssa remontoituun Helsingin Kaupunginteatteriin. Musikaali Myrskyluodon Maija herätteli paljon toiveita, mutta jokin minussa ounasteli hienoista pettymystä, kyseessähän on ns. kassamagneetti ja Suomen 100-vuotisjuhlavuoteen valmistettu näytäntökauden pääteos. Musikaalin on tavoiteltava erilaisia katsojia, ja tämä näkyi musikaalin sekavuutena. Musikaali on muutenkin vaikea laji ja katsojien huomion vangitseminen on vaativaa.

Uudistettu näyttämötekniikka on valjastettu täysillä musikaaliin ja niin tietysti pitääkin, vaikka välillä minua häiritsi jatkuvat kulissinvaihdot. Sinänsä askeettinen lavastus tukee tarinaa, samoin puvustus.

Musikaalin keskiössä ovat Janne ja Maija kaukana ulkosaaristossa, jossa elämä vaati ankarat veronsa. Olisin toivonut enemmän esille heidän tarinaansa ja kuoro- ja tanssikohtauksia vähemmäksi. Kuorolla saadaan tietysti näyttävyyttä ja vetävyyttä, joka havahduttaa uneliaankin katsojan. Kuorolla luotiin myös moderneja elementtejä, jotka toimivat.

Loppua kohden musikaali kurottaa loistavaan finaaliin, joka ei jätä kylmäksi. Selkäpiissä väreili ja liikutus oli lähellä. Sain jälleen kiinni taiteen merkityksestä ihmisten elämään. Etenkin musiikki koskettaa syvältä, nostaa muistoja, avaa tunteita. Helsingin Kaupunginteatterin Myrskyluodon Maija on nykypäivän tulkinta rakastetusta tarinasta, jonka teemat ovat ikiaikaisia. Rakkaus, perhe, elanto, luonnon voima ja arvaamattomuus, sitkeys, selviytyminen, syntymä ja kuolema. Elämänjana ja -kaari.

https://hkt.fi/esitykset/

  1. Mirjami Hakala
    | Vastaa

    Kiitos Merja hyvästä yhteenvedosta. Olen ollut kahden vaiheilla mennäkkö vai eikö mennä ja tuo lopussa oleva havaintosi musiikin koskettavuudesta ja MMn ikiaikaiset teemat varmaankin tekevät käynnistä kyllä innostavat menemään <3

Kommentoi artikkelia